Näyttely oli eilen viimeistä päivää auki. Kävijöitä oli koko näyttelyn ajan mukavasti, koronasta huolimatta. Lämmin kiitos kaikille kävijöille, sekä Oonalle ja Marjalle tämän kauniin näyttelyn mahdollistamisesta! Lisää tunnelmia näyttelystä mahdollisesti tulossa hieman myöhemmin.
--------------------------------------
Vuoden toinen näyttely on matka arjen ja inhimillisyyden kauneuteen.
Oona Savimäen maalaukset tutkivat kahden toisistaan kaukaisen kulttuurin yhteneväisyyksiä ja niiden ilmentymistä jokapäiväisessä elämässä. Marja Kivirauman saviveistokset puolestaan antavat äänen yhteiskunnassamme pienelle ja autenttiselle. Olemme hyväksyttyjä sellaisena kuin olemme, keskeneräisyydessämme täydellisiä.
Näyttely auki 22.2.-31.3.
Ke-Pe klo. 12.00-17.30
-------------------------------------
Taiteilijoista:
Marja Kivirauma:
"Olen harrastanut kuvanveistoa yli kaksikymmentä vuotta Turun työväenopistossa. Olen ollut viitenä syksynä mukana ryhmänäyttelyssä Naantalin Taidehuoneella. Saven veistäminen ja patinoiminen eli pinnan käsitteleminen on aina uutta. Olen tehnyt sekä abstrakteja että esittäviä, pienehköjä veistoksia.
Kuvanveisto merkitsee minulle monia erilaisia asioita. Pyrin töilläni ilmaisemaan inhimillisiä tunteita; minulle tärkeää on pieni ja keskeneräinen. Mielestäni jokainen katsoja saa nähdä veistoksen omalla tavallaan. Erityisen hyvältä tuntuu huomata, että jokin teos koskettaa muita ihmisiä, että he kokevat teoksessa jotain, mitä olen tavoitellut tai jotain ihan muuta heille tärkeää. Teoksia rakentaessa oppii monenlaista itsestään, toisista ja tekemisestä, esimerkiksi että aina voi korjata ja muuttaa asioita. Vuosien kuluessa voi huomata kehittyneensä, vaikka kuvanveistäminen on aina vaikeaa."
Oona Savimäki:
"Olen turkulainen kuvataiteilija ja uskontotieteilijä. Näyttelyssä tuon esiin kuvapareja Japanista ja Suomesta: Japanilainen teehuone – suomalainen kahvipöytä. Suomalainen kuusimetsä – japanilainen mäntymetsä. Ruska Suomessa – ruska Japanissa. Japani on kiehtonut minua monin tavoin jo vuosien ajan niin esteettisesti kuin laajemminkin kulttuurisesti. Luonto, tapakulttuuri, uskonnot, estetiikka ja kieli ovat esimerkkejä kiinnostuksen kohteistani. Kävin Japanissa pari vuotta sitten ja osaan maalauksista sain inspiraation tältä matkalta. Maalaus myös vaikutti matkaani: kävin Kiotossa Kiyoumizu-dera temppelissä, koska olin alkanut maalaamaan kuvaa siitä ja kiinnostuin paikasta kuvan kautta. Käytyäni temppelissä maalasin työn loppuun.
Teosteni tarkoitus ei ole kertoa, mitä on suomalaisuus tai japanilaisuus. Näyttelyn taulut ovat kuin matkoilta huolella valittuja kuvia, joista haluan kertoa: tällaisen matkan tein Japaniin, tällaisen matkan tein Suomeen. Kiinnostuin peilaamaan näitä maita toisiinsa ja siksi näyttely koostuu kuvapareista, joissa kuvaan tiettyä aihetta Japanissa ja Suomessa. Miltä kuvat näyttävät yksinään? Entä suhteessa pariinsa?
Maalaukset ovat pääasiassa akryylimaalauksia, mutta pari vesivärimaalaustakin löytyy. Mukaan mahtuu realistisen esittäviä maalauksia ja vähemmän esittäviä, mielikuvituksesta maalattuja kuvia. Realistisessa maalauksessa minua kiinnostaa tutkia mallia, esimerkiksi mallikuvaa, ja huomata siinä paljon enemmän yksityiskohtia sitä mukaa kun maalaan sen pohjalta. Valojen, varjojen ja värien tutkiminen ja käyttäytyminen maailmassa on itseäni loputtomasti kiinnostava aihe. Realistiseenkin maalaukseen jää henkilökohtainen jälki ja itselläni se näkyy ainakin siinä, että teen väreistä usein lämpimämpiä ja rajoista pehmeämpiä kuin ne ovat todellisuudessa. Kutsun itse sitä romanttiseksi realismiksi.
Mielikuvituksesta maalatessa on hienoa ja myös hieman pelottavaa huomata, mitä paperille syntyy. Usein olen huomannut maalaavani kuusia, joita löytyy myös tämän näyttelyn maalauksista. Vähemmän realistisia ja enemmän mielikuvituksellisia töitä esitellessäni olen huomannut, että myös katsojan mielikuvitus lähtee helpommin lentämään. On kiehtovaa kuulla, millaisia tulkintoja mikäkin maalaus herättää – toisinaan ne ovat sellaisia, mitä en edes itse ole tullut ajatelleeksi. Silloin tuntuu, että maalaus alkaa elää aivan omaa elämäänsä ja se on hienoa."